Olette ehkä huomanneet useammassa kuvassa blogissani ja instassa Ulla Fogelholmin valmistamat mustat kupit, jotka ostin taannoin Teekauppa Chayasta. Niistä tulikin välittömästi suosikkikuppini hyvän kokonsa ja muotonsa sekä kauniin ulkonäkönsä ansiosta. Minulla on pidempään ollut mielessä, että olisi kiva päästä käymään Ullan työhuoneella ja nähdä hänen töitään laajemmin. Eilen toive toteutui, kun Ullalla oli avoimet ovet Lauttasaaren työhuoneellaan. Lue lisää…
Kesän ja syksyn visiiteilläni Forsmanin teemyymälässä olen tutkaillut erityisen tarkkaan heidän ”parempien teelaatujen” valikoiman – olisikohan ollut nimellä eksklusiiviset teelaadut tms. Joka tapauksessa valikoima on selvästi erillään muista (ja sen erottaa myös hinnoista). Katsastakaapa, jos käytte myymälässä! Lue lisää…
Tervehdys pitkästä aikaa! Joko ehdit luulla, että tämä blogi on kuollut? Ehei, ei ole. Kesällä en vaan ole paljon sisällä koneen ääressä malttanut olla, mutta nyt on taas aika palata blogin ääreen. Toivottavasti kaikki lukijani eivät ole ehtineet kaikota tauon aikana.
Eilen Teen ystävien illassa perehdyttiin brittiläiseen teekulttuuriin. Aihe oli minulle mieleinen, sillä suhteeni brittiteekulttuuriin on lämmin.
Ystäväni oli juuri lomalla Sri Lankassa. Laitoin hänelle kesken reissun viestin, jossa pyysin tuomaan minulle jotain tuiki tavallista teetä, sellaista jota paikalliset ostavat torilta. En siis pyytänyt hienoimpia laatuja, vaan ”tavallisten ihmisten tavallista teetä”. Lue lisää…
Nyt kun viimeisetkin joulusuklaat on tuhottu, olen jättänyt herkuttelut vähemmälle ja korvannut niitä kupposella makeaa teetä.
Syksyn tullen olen huomannut kaipaavani kevyiden vihreiden sijaan enemmän tummempia teelaatuja. Aamuisin juon aina vahvaa mustaa teetä maidolla, mutta etenkin iltapäivisin on alkanut tehdä mieli vihreän teen sijaan jotain hieman tummempaa.
Voitin helmikuussa Teen päivän teekävelyllä The Ouncen teenarvauskilpailussa iloiseksi yllätyksekseni ison purkillisin Venetsian ruusu -teetä. Kyseessä on vietnamilainen musta tee, joka on maustettu ruusunnupuilla sekä vaniljalla. Lue lisää…
Teemaistelupostauksen ensimmäinen osa täällä
Kun valkoinen ja vihreät teet oli maisteltu, oli aika nostaa pientä suolaista pöytään, sillä maistelijoita alkoi jo hiukoa (eivät he sitä sanoneet, mutta myhäilivät tyytyväisinä, kun nostin tarjottimet pöytään). Lue lisää…
Runebergintorttu on mielestäni yksi parhaista kausileivonnaisista. Joulutorttu ja munkki yltävät myös kärkeen, mutta kyllä runeberg on kuitenkin ykkönen. Lue lisää…
En ole perinteisesti maustetun jouluteen suuri ystävä. Saatan juoda, jos jossain tarjotaan, mutta harvemmin ostan itselle. Usein pakkaukset ovat niin isojakin, että tee jää pyörimään kaappiin liian pitkäksi aikaa. Lue lisää…
Melko usein tee-elämykseen liittyy oleellisena paikka, jossa teen nauttii. Näin on ainakin matkoilla: itse tee ei aina välttämättä ole kummoista, mutta erityinen paikka tekee teehetkestä mieleenpainuvan. Eräänä sateisena marraskuisena lauantai-iltana Lue lisää…
Helsingin kirjamessut ovat oikeastaan ainoat messut, joilla nykyään käyn ja ne ovatkin ehdottomasti suosikkimessuni. Viini&ruoka-messut kuuluu tietysti oleellisena pakettiin. Pari edellistä vuotta olen ollut messuilla työn merkeissä, mutta tänä vuonna haahuilin taas normaalina messukävijänä. Lue lisää…
Sain taannoin todella mieluisan lahjan: Afternoon tea kahdelle ravintola Salutorgetissa Helsingissä. Olin pantannut lahjakorttia syksyyn ja varannut pöydän hyvissä ajoin eräälle lauantaille. Lahjani oli kahdelle, joten otin seurakseni ystäväni, Lue lisää…
Pari viikkoa sitten tein ystävieni kanssa päiväretken Porvooseen. Yleensä Porvoon reissulla nautin kupin teetä kera suosikkikausileivonnaiseni runebergintortun Lue lisää…
Juon aamuisin mustaa teetä. 1-2 kuppia ja mielellään vahvaa. Earl Grey on eittämättä yksi kestosuosikeistani (kuten varmaan monilla muillakin suomalaisilla), mutta toisinaan sitä kaipaa vaihtelua aamuteihinsä. Lue lisää…
Kaikkea teestä 