Kuukauden blogivieras: TeaBagPackersin Krister

YouTubessa meitä teen ystäviä on jo hyvän tovin ilahduttanut TeaBagPackersin keskiviikkoisin ilmestyvä videosarja teestä. Halusin ottaa selvää, keitä ovat sällit TeaBagPackersin taustalla ja mistä idea teesarjaan syntyi. 

TeaBagPackers on yhtä kuin Krister Häll, Ossi Valpio ja Matti Partanen. Lisäksi Jaakko Halmetoja oli mukana ravintoasiantuntijan roolissa Sri Lankan jaksoissa. Istahdin sarjan tuottajan Krister Hällin kanssa teekupin ääreen Stockmannin kahvilassa torstai-iltana ja pääsin kyselemään TBP:n taustoista tarkemmin.

Kerrohan ihan alkuun mitä miehiä te oikein olette ja mistä saitte idean tehdä videosarjan teestä?

Ollaan erikoismiehiä! Kävin itse ensimmäisen kerran Sri Lankalla vuonna 2016, kun menimme tyttöystäväni kanssa moikkaamaan paikallista ystävääni, jonka kanssa opiskelimme yhtäaikaa Uudessa-Seelannissa. Teealalla työskennellyt kaverini isä otti täysin valtaansa reissumme ohjelman: hän oli ehdottomasti sitä mieltä, että meidän pitää tutustua teetehtaisiin. Minulla ja tyttöystävälläni ei silloin ollut juurikaan käsitystä teestä, sillä olimme kahvinjuojia, jotka joivat teetä vain silloin tällöin. Teetehdasvierailun myötä koko juttu alkoi aueta. Kilometrienkin päässä tehtaasta tuoksui ihan saunavastalle ja vierailun aikana aloimme ymmärtää, kuinka paljon harkintaa, prosesseja ja laadunvalvontaa edeltää sitä, että tee saadaan tehtaasta ulos. Matkan jälkeen totesimme, että voisimme kokeilla juoda jotain teetä ja siitähän se teenjuonti lähti käyntiin lumivyöryn lailla. Loppuvuosi meni eri teelaatuja maistellessa.

Alkuvuodesta 2017 kaverini Ossi (Valpio) tuli Jyväskylästä Tampereelle äänittämään uutta levyään ja yöpyi luonani. Tuolloin sanoin Ossille, että tee on kuulepas sellainen juttu, jota pitäisi viedä Suomessa eteenpäin. Sattumoisin Ossi oli juuri tehnyt biisin teestä, sillä hän oli diggaillut teetä tosi paljon viimeisen vuoden ajan. Ossi laittoi viestiä kaverilleen (Halmetojan) Jaakolle kysyäkseen mitä hän tuumii teestä. Jaakko vastasi, että ajoitus kysymykselle ei olisi voinut olla parempi, sillä hän oli ottanut alkaneen vuonna asiakseen perehtyä teehen.

Mietimme Ossin kanssa, mitä alkaisimme teen ympärillä tekemään. Ossi vinkkasi, että Partasen Matti on tosi hyvä kameran kanssa, osaa kuvata ja editoida. Niinpä päätimme lähteä tutkimaan Suomen ”teeskeneä” sekä ottamaan selvää, miten homma toimii Sri Lankalla – sinne kun oli kontaktit valmiina. Otimme mukaan suomalaisia toimijoita, jotta saimme katettua osan kustannuksista, eli koko projekti meni non-profit-meiningillä. Ajatuksenamme oli kertoa millainen teekulttuuri Suomessa on ja miten teetoimijat näkevät teen tulevaisuuden Suomen mittakaavassa ja kansainvälisesti. Sri Lankalta halusimme tuoda sitä näkökulmaa, että ihmisille aukeaisi koko teen prosessi kaikkine vaiheineen pensaasta kuppiin.

Aika hauskaa, että olitte kaikki pohtineet teetä tahoillanne, hieman eri kulmista vain. 

Kyllä. Paitsi Mokka-Masa, jota ei kiinnostanut tee yhtään. Masaa kiinnosti kuvaaminen, ja jos hän joskus olikin juonut teetä, niin se oli Liptonin pussiteetä.

(Tässä kohtaa keskustelumme haarautui hetkeksi mm. vannoutuneisiin Liptonin keltaisen pussiteen juojiin, jotka muuten lienevät määrällisesti ihan merkittävä teenjuojajoukko tässäkin maassa.)

Kerro Suomen kiertueestanne: miten valitsitte vierailupaikat ja millainen fiilis yleisesti jäi?

Halusimme valita mahdollisimman kokonaisvaltaisen kattauksen Suomen teekulttuurista. Ensimmäisessa jaksossa on jyväskyläläinen Teeleidi, jonka kanssa Ossi oli jo tehnyt yhteistyötä muissa projekteissa. Haapajärven kaupunki tuli mukaan myös nopeasti, sillä heillä on taas ihan oma kulmansa teehen. Teepolussa Turussa saimme syväkatsauksen erilaisiin teelaatuihin. Nordqvist puolestaan toi isomman toimijan näkökulmaa. Halusimme mukaan mahdollisimman erilaisia isompia ja pienempiä toimijoita, ja myös erikoisempia, kuten Suvanne. Monelle saattoi tulla yllättäen, että otetaan tee ja meditaatio työvälineiksi oman itsensä kanssa olemiseen. Meillekin oli tosi opettavaista huomata, miten monimuotoinen tee on: ei vain se, miten sitä tehdään tuotteena ja myydään eteenpäin, vaan myös se, miten monessa yhteydessä ja monella tavalla sitä voi nauttia.

Täytyy myös todeta, että moni mielenkiintoinen paikka jäi sarjan ulkopuolelle. Kuvasimme kesää vasten ja moni oli juuri jäämässä lomalle. Halusimme kahdeksan paikkaa ja kahdeksan myös saimme.

Mikä jäi Suomen kiertueelta parhaiten mieleen? Tai yllättikö joku erityisesti?

Suomessa oli tosi antoisaa reissata, koska meille oli tosi ”blancoa” mitä teessä Suomessa tapahtuu, kun aikaisempi kosketuspinta rajoittui omaan teenjuontiin ja pienimuotoiseen teehifistelyyn. Oli hienoa nähdä, kuinka paljon Suomessa on ihmisiä, jotka juovat ja arvostavat teetä ja millainen teeyhteisö Suomeen on syntymässä. Kaikki toimijat, joiden kanssa teimme yhteistyötä, olivat hyvin avoimia, ystävällisiä ja eteenpäinkatsovia. Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että teestä pitäisi puhua enemmän ja Suomen ”teeskenessä” on tapahtumassa paljon.

Jäi ajatus, että ollaan kaikki hyvällä asialla. Teen asialla. Ei tullut vastaan ajattelua, että tämä on meidän eikä muiden juttu, vaan ennemminkin, että yhdessä saamme tätä vielä isommin ja upeammin tehtyä.

Miten itse näet suomalaisen teekulttuurin tilan tällä hetkellä?

Valitettavan pienenä vielä toistaiseksi, mutta tosi kovasti kasvavana. Meillä oli kantavana teemana kysyä eri toimijoilta mihin teekulttuuri Suomessa on menossa ja kaikki olivat sitä mieltä, että tämä kasvaa tosi tosi voimakkaasti. Toimijoita on tullut lisää ja ihmiset heräävät siihen, että tarjolla on muutakin kuin markettituotteita. Tulevaisuudessa varmasti teepohjaiset drinkit ja kombucha (probioottinen teepohjainen juoma) sekä teen käyttö ruuassa nostavat suosiotaan entisestään.

Sri Lanka valikoitui kohteeksi aiempien suhteiden myötä. Kerro vähän reissusta – oliko se pelkkää teetä?

Olimme reissussa pari viikkoa. Alkuun kävi niin, että jouduimme vaihtamaan yhden yön jälkeen majapaikkaa, sillä varaamamme majapaikka oli homeinen ja huono. Pari ensimmäistä päivää ajelimme ympäriinsä ja katselimme mahdollisia kuvauspaikkoja. Kävimme myös pelaamassa krikettiä paikallisten poikien kanssa.

Reissun alussa kävimme upeassa Dilmahin Tea Loungessa kuvaamassa. Tea Lounge by Dilmah on kuin keskellä kuumaa trooppista saarta, mutta sisältä hyvin ilmastoitu. Teemenussa on varmaan kymmenen sivua erilaisia kylmiä ja kuumia teitä. Lisäksi siellä saa pientä syötävää, joissa on käytetty teetä jollain tavalla. Kysyimme etukäteen sähköpostitse saisimmeko kuvata Tea Loungessa yhden jakson. Dilmahin markkinointiosasto pyysi lisätietoja ja ne annettuamme toimitusjohtaja toivotti meidät tervetulleeksi ja tarjoutui myös antamaan haastattelun videolle. Sovimme kuvaamisajan ja pääsimme rauhassa kuvaamaan.

Seuraavaksi lähdimme katsastamaan Colombon teehuutokaupan. Lumbinin teetehtaan omistaja oli järjestänyt meille ohjelman loppureissun ajaksi. Teehuutokaupan jälkeen kävimme isoilla teevarastoilla Colombossa ennen kuin lähdimme sisämaahan maan korkeimmille alueille Ellaan ja Nuwara Eliyaan katsomaan teepeltoja ja -tehtaita. Teetehtaan johtajat asuivat isoissa siirtomaa-aikaisissa taloissa, joiden sisällä tuntui kuin aika oli pysähtynyt 1900-luvun alkuun. Istuimme siellä juttelemassa teetehtaiden johtajien kanssa. Ruokapöydässä ihmettelimme Ossin kanssa keskellä pöytää roikkuvaa valokatkaisijaa, että onpa oudossa paikassa. Hetken päästä yksi johtajista pyysi minua  painamaan katkaisijaa ja kysyin, että nytkö on aika laittaa valot pois. Johtaja totesi siihen, että ei siitä valot sammu, vaan palvelija tulee sisään tuomaan lisää ruokaa. Siinä tuli olo, että nyt ollaan menty ajassa taaksepäin. Kulttuuri siellä on tosi erilainen ja palvelijat yleisesti käytössä.

Tehtaiden jälkeen ajoimme eteläiseen Sri Lankaan, jossa meillä oli pari päivää aikaa olla rannalla. Eli kyllä se kaksi viikkoa oli aika tiivis, ei siinä ehditty paljon lomailemaan. Olimme kaikki vuorollamme kipeitä, mutta onneksi aina joku oli terve tuuraamaan.

 

Mitä Sri Lankalta jäi päällimmäisenä mieleen, mikä oli parasta antia?

Vuoret. Uskomattomat vuoret keskimaassa Nuwara Eliyassa ja Ellassa. Aivan käsittämättömän hienot maisemat. Kävimme Lipton’s Seatilla ja hotellissa nimeltä Heaven’s Edge. Aika menetti merkityksensä, kun katsoi laaksoja. Aluksi vuoret olivat pilvien peitossa, mutta puolen tunnin odottelun jälkeen tuulenvire pyyhkäisi pilvet pois ja vuoria ja teeviljelmiä näkyi silmänkantamattomiin. Siinä hetkessä tuntui, että ei tässä elämässä nyt niin huonosti mene. Yhtä nopeasti kuin pilvet lähtivät ne myös tulivat takaisin ja monsuunisade pyyhkäisi ylitsemme.

Sri Lankalta mieleen jäi myös avoimuus ja vieraanvaraisuus, johon ei ole Suomessa tottunut. Lumbinin teetehtaan johtaja ja varatoimitusjohtaja ottivat kalenteristaan viisi päivää meitä varten ja veivät meitä eri paikkoihin sanoen, että kaikki on järjestetty, älä Krister huolehdi mistään. Siinä ei minun tuottajana tarvinnut huolehtia kuin tiimimme oikeaan paikkaan oikeaan aikaan.

Pieniä sattumuksia ja mieleenpainuvia juttuja oli toki pitkin matkaa. Esimerkiksi Dohan lentokentällä meinasimme myöhästyä koneesta, kun Mokka-Masan laukusta löytyneesta kameran akkujen kuljettimena toimivasta vyölaukusta löytyi hylsy. Masa oli ottanut mukaansa isoisänsa vanhan sodanaikasen patruunavyön tutkimatta sitä etukäteen tarkemmin. Aikamme jouduimme turvatarkastuksessa selittelemään vahinkoa, mutta lopulta ehdimme kuin ehdimmekin jatkolennolle.

Näkyykö tee Sri Lankalla joka paikassa, teentuottajamaasta kun on kyse?

Kyllä se näkyy. Kaikki teestä puhuu ja kaikki teestä tietää. 95 % kaikesta Sri Lankassa tuotetusta teestä menee vientiin, eli vain 5 % jää maan omaan käyttöön. Paikalliset teetehtailijat kertoivat, että sinun täytyy tuntea joku joka työskentelee teetehtaassa tai olla muita kontakteja saadaksesi hyvälaatuista teetä, sillä paras tee menee vientiin.

Mistä paikalliset hankkivat teensä?

Siellä on paljon ulkoilmamarkkinoita, joissa ihmiset myyvät kojuissa. Niissä myydän paljon teetä, mutta joukossa on toki monenlaatuista. (Juurikin tällaista markkinoilta ostettua teetä sain tuomisina vuosi sitten). 

Onko suhteesi teehen tai käsityksesi teestä muuttunut projektin aikana?

On muuttunut. Suomessa kuvattujen jaksojen aikana suhteeni teehen on syventynyt. Muiden kanssa jutellessa jää aina omaankin takkiin jotain, esimerkiksi keskusteluista Pirkko Arstilan kanssa. Tai kun tehtiin Suvanteen kanssa teemeditaatiota: siinä olisi voinut mennä yhtä hyvin 5 minuuttia tai 5 tuntia – ei ollut mitään käsitystä ajankulusta. Mokka-Masa vaan sanoi, että on mennyt liian kauan kun kamerasta loppuu muistikortti.

Teen monimuotoisuus on avautunut ihan uudella tavalla. Esimerkiksi mustan teen rooli on muuttunut. Aiemmin laitoin kategorisesti mustan teen pussiteekategoriaan, mutta sarjan myötä tajusin, että eihän hyvälaatuista mustaa teetä ja pussiteetä voi edes verrata.

Mitä omasta teekupistasi löytyy, oletko kaikkijuomainen teen suhteen?

Olen melko kaikkijuomainen mitä tulee teehen. Olen päivisin töissä Tampereen Startup Hubilla, jossa meillä on iso hylly, johon teenjuojat tuovat omiaa teitään. Eli kaikki teenjuojat tuovat hyllyyn teetä ja kaikkea saa juoda.  Hyllyn myötä tulee maisteltua aika laajasti kaikkea. (No onpa hieno idea, tällainen pitäisi olla kaikilla työpaikoilla!)

Aamujeni ehdoton juttu on matchalatte kaurajuomaan tehtynä. Jos pitää nimetä lempitee, niin sanon oolongit. Niistä löytyy älyttömän paljon erilaisia makuja, jotka löytyvät monilla eri haudutuskerroilla.

Mitenkäs tästä eteenpäin: videosarja on nyt tehty, kuullaanko TeaBagPackerseistä vielä?

Toivottavasti kuullaan. Ajatus lähti siitä, että tehdään projekti ja katsotaan miten se menee. No, upeasti meni. Jatko on edelleen vähän kysymysmerkki. Ensimmäinen kausi on nyt tehty ja voimme näyttää millaista laatua pystymme tekemään ja katsomaan millaista palautetta ihmisiltä tulee. Se määrittää miten lähdemme jatkamaan – jos lähdemme. Olisi tosi kiva tehdä toinen kausi, käydä Japanissa tai Kiinassa, isommissa teemaissa. Se edellyttää, että rahoitus saadaan kuntoon. Ensimmäinen kausi oli meidän kädenojennus suomalaiselle teekulttuurille ja tehtiin rakkaudesta lajiin.

Entä miten kävi Mokka-Masalle, oppiko hän pitämään teestä?

Mehän kuvasimme extroja, joissa Mokka-Masa maistaa eri teelaatuja.  Masa ei halunnut pitää teestä, mutta hänelle kertyi valtava määrä tietoa teestä – enemmän kuin on suomalaisella keskivertoteen- tai kahvinjuojalla. Yhtenä päivänä soitellessamme hän kertoi juovansa kahvia Lumbinin teetehtaalta saamastaan mukista ja aina mukin tyhjetessä pohjasta tuli vastaan teksti ”take more tea.” Edelleenkin hän siis juo kahvia, mutta jos häneltä kysyy mitä teetä haluat, valitsee hän todennäköisesti pu’erin.

Haluatko lopuksi lähettää terveisiä blogin lukijoille?

Sen haluan sanoa, että aina kun juot teetä – olipa se pussiteetä tai irtoteetä – katso sitä teetä. Pussit on laitettu kiinni, mutta leikkaa pussi auki ja katso pussin sisälle. Aika äkkiä oppii löytämään ne, joissa on parempilaatuiset lehdet. Sri Lankalta jäi mieleen mustan teen lajittelu, joista viimeisimpänä on pussiteehen päätyvä ”dust”. Se on toki teetä, mutta siitä puuttuu kokonaan teen rakenne. Teen laatuluokituksiin perehtyminen on vaikuttanut teenjuontitottumuksiini siten, että nykyään kieltäydyn juomasta teetä, jos tarjolla on vain pussiteetä, josta en pidä. Kun asiaan perehtyy ja tieto lisääntyy, on vaikea mennä taaksepäin.

Keskustelu rönsyili ja jäimme vielä hetkeksi juttelemaan yrttihaudukkeista. Juttua olisi riittänyt, mutta kuulutus kertoi Stockammin sulkeutuvan kymmenen minuutin kuluttua. Kiitos Krister mukavasta juttutuokiosta ja kiitokset koko TBP:n tiimille mainiosta videosarjasta!

***

TeaBagPackers

YouTubessa

Facebookissa

Instagramissa