Pu’er ei ole kuulunut ikinä suosikkiteihini. Johtunee osittain siitä, että en juo sitä usein, vaikka sitä omastakin teekaapista löytyy. Olen ehkä pitänyt sitä hieman ”vaikeana” teenä, eikä sille olevinaan ikinä ole ollut oikeaa hetkeä. Kuitenkin joka kerta pu’eria juodessani ihmettelen miksen juo sitä useammin.
Viime viikolla olin Teenystävien pu’er-illassa, jossa Teekauppa Chayan Co Tran johdatteli meitä lempiteensä saloihin. Heti alkuun hän totesi, että mitä enemmän pu’erista oppii, sen vähemmän tajuaa tietävänsä. Pu’erista on kyllä tietoa tarjolla, mutta se voi vaihdella lähteen mukaan. Otinkin siis illan tavoitteeksi ennakkoluulottoman suhtautumisen pu’eriin sekä pienen pu’er-kipinän syntymisen – en sitä, että oppisin siitä kaiken, sillä siihen ei taida riittää edes elinikä.
Mitä enemmän pu’erista oppii, sen vähemmän tajuaa tietävänsä.
Ensimmäinen tärkeä oppi tuli haudutukseen liittyen. Co huuhteli teelehdet ennen haudutusta, jotta lehdistä lähti teepöly pois. Tämä ei kuulemma ole välttämätöntä. Yleisin virhe on hauduttaa pu’eria liian pitkään. Pu’erille todella riittää lyhyt haudutus. Kannattaa mieluummin aloittaa lyhyestä haudutuksesta ja pidentää tarvittaessa. Hyvälaatuinen pu’er vahventuu pitkällä haudutuksella, mutta heikompi laatu kitkeröityy helposti. Nopealla haudutuksella pu’erin makeus säilyy. Pu’eriin haudutukseen käytetään kiehautettua vettä.
Toinen tärkeä tieto oli se, että nykysäädöksen mukaan vain Yunnanissa tuotettua pu’eria saa sanoa pu’eriksi. Muualla tuotetut pu’er-tyyppiset teet ovat hei chaa.
Chaya Wild Pu’er
Ensimmäiseksi maistelimme Wild Pu’eria. Tämä oli aika miedontuoksuinen pu’er, mutta se oli kuitenkin helposti tunnistettavissa pu’eriksi. Maku oli tasainen ja pehmeä. Tämä oli mielestäni ”helppo” pu’er juotavaksi. Yllätyin positiivisesti.
Pu’erista tulee ehkä ensimmäiseksi mieleen puristetut pu’er-kakut, mutta pu’eria saa myös irtona, kuten maistelemamme Wild pu’er. Sillä ei ole merkitystä juoko kakkua vai irtonaista – pääasia, että tee on hyvälaatuista (poiminta on hyvä). Etenkin aikoinaan kakut ovat kuitenkin olleet käteviä: niitä on ollut helppo säilyttää, kuljettaa ja myydä eikä niiden kanssa ole tarvittu vaakaa (yleinen pu’er-kakun koko on 357 grammaa).
Wild Pu’er toimi myös erittäin hyvin tarjolla olleen maukkaan parsapiirakan parina.
Opin illan aikana myös sen, että on olemassa raaka pu’eria (sheng pu’er) sekä jo fermentoitunutta, kypsää pu’eria (shu pu’er). Valmistusprosessi määrittää millaisesta pu’erista on kyse.
Shu pu’er, kypsytetty pu’er, edustaa uudempaa (70-luvulla kehitettyä) tuotantotapaa. Teenlehtien fermentointiprosessi korkeassa lämpötilassa ja kosteudessa muistuttaa hieman kompostointia. Kypsytetty pu’er on tehty käytettäväksi ilman jatkoikäännytystä, sillä sen maku ei parane pitempään säilytettäessä.
Chaya Laos Maocha
Seuraavaksi maistelimme laoslaista vihreää raaka pu’eria (sheng pu’er). Tämä pu’er oli nuorta, viime elokuussa valmistettua. Lehdet olivat pitkiä ja melko vaaleita.
Tämä pu’er oli haudutettunakin hyvin vaaleaa. Maku oli yllättävän mieto ja jonkin verran mineraalinen. Pidin myös tästä, mutta enemmän pidin Wild Pu’erista, sillä siinä oli enemmän pu’ermaista makua. Eli jos kerran pu’eria juodaan, niin pu’erin ominaismaun pitää mielestäni maistua!
Viimeiseksi maistelimme vihreää, puristettua sheng pu’eria. Tämä oli väriltään vaaleaa kuten edellinenkin, mutta tässä oli mielestäni enemmän makua.
Tähän kakkuseen liittyi hauska tarina. Kiinalainen teekauppias oli tullut tapaamaan Co’ta ja tarjonnut tätä teetä, joka oli peräisin hänen sukunsa vanhasta, jo puuksi kasvaneesta teepensaasta. Co totesi, että itse tee ei ole kummoista, mutta tarina oli hieno ja oli ollut mieleenpainuva hetki juoda miehen kanssa teetä, joka tuli hänen sukunsa teepuusta.
Pu’erin kovan suosion vuoksi markkinoilla liikkuu paljon väärennöksiä, eli vanhaksi väitettyä pu’eria. Co totesi, että vanhat teekakut ovat suurelta osin myytti. Pu’erin markkinat onkin kuin antiikkimarkkinat, eli vanhaksi väitettyä uudistuotantoa on tarjolla paljon. Tavallisen teenjuojan lieneekin parasta keskittyä tänä päivänä tuotettuun pu’eriin, kunhan se on hyvälaatuista ja hyvin tuotettua.
Minulla ei ollut tilaisuudessa käteistä mukana, joten suuntasin pari päivää maistelun jälkeen Chayaan hankkimaan Wild Pu’eria.
Jotain muutakin tarttui mukaan, mutta siitä lisää toisella kertaa…
Tämän (hieman sekavan) postauksen tarkoitus on oikeastaan vain ja ainoastaan kannustaa maistelemaan pu’eria, mikäli se ei jo kuulu teerepertuaariisi. Ja ainakaan itseäni ei haittaa, että pu’erilla kerrotaan olevan jos jonkinlaisia suotuisia terveysvaikutuksia. Sen sanotaan mm. edistävän aineenvaihduntaa, auttavan painonhallinnassa ja alentavan kolesterolia.
Tietoa tuli niin paljon, että pää on pyörällä vieläkin ja osa saattoi mennä ohikin siinä teenmaistelun ohessa. Mutta tästä se lähtee, perehtyminen pu’erin kiinnostavaan maailmaan.
Kaikkea teestä 