Illallistin viikonloppuna ystäväni luona ja vastuullani oli huolehtia jälkiruuasta & teestä. Koskapa illallinen oli melko herkkä ja kevyt – voipaperissa höyrytettyä siikaa kasvisten kera – ajattelin, että jälkiruoka voisi olla ”pieni tuhti”. Päädyin viemään mukanani laadukkaita suklaakonvehteja.
Teeksi päätin ottaa mukaani jotain maustettua vihreää. Valinta syntyi loppujen lopuksi helposti: Demmersin Bamboo Green, yksi tämän hetken vihreä suosikkini. Ajattelin pähkinäisen bambun maun sopivaan suklaan pariksi kruunaamaan hennonmakuinen pääruoka. Lisäksi tämä herkku ansaitsee tulla esitellyksi blogissani nyt kun minulla on sitä vielä jäljellä. Pussi nimittäin on kohta juotu tyhjäksi ja voi olla, että en ihan lähiaikoina osta sitä lisää, sillä olen nyt vakaasti päättänyt vajuttaa varastoja ennen uusien hankkimista (teestä pullistelevat kaapit lienee useimpien teenjuojien ”ongelma”).
Bamboo Greenin pakkauksessa teetä luonnehditaan näin:
Sekoitus vihreitä teelaatuja ja nuoria bambun lehtiä, mansikan paloja, minttua, auringonkukan kukkia, sitruunan paloja ja hienoja aromeja. Pähkinäistä bambun makua tasapainottaa raikkaan hedelmäinen vivahde.
Valmistin teen pakkauksen ohjeen mukaan 80-asteiseen veteen 2 minuutin haudutuksella. Teestä on helppo erottaa pitkät, kapeat bambun lehdet.
Kuivan teen tuoksu on raikas, minttu ja mansikka erottuvat selvästi. Myös märistä teelehdistä erottui selvästi minttu. Haudutetussa teessä itse maistoin päällimmäisenä pähkinäisen bambun maun, mutta ystäväni maistoi herkemmin mintun. Itsekin toki mintun maistoin, mutta en samalla tavalla päällimmäisenä kuin seuralaiseni. Hän tosin korosti, että minttu tulee esiin ”hennon tyylikkäästi”, eikä minttuteemäisen hallitsevasti. Teen maku on todella pehmeä. Olen aina aiemmin juonut Bamboo Greeniä sellaisenaan, mutta tee toimi mainiosti myös jälkiruuan roolissa.
Yksimielisesti totesimme teen sopivan mainiosti suklaakonvehtien kanssa nautittavaksi. Teessä on riittävän vahva maku, jotta se ei häviä liiaksi suklaiden alle. Illan kääntyessä jo yöksi teen kylkeen ilmestyi vielä tilkka sherryä, eikä tee ollut moksiskaan tuosta seuralaisesta.
Kaikkea teestä 